Kesäyön taika – Tom & Crista
Tom ei ollut odottanut tapaavansa ketään festareilla. Hän oli tullut kavereidensa kanssa, valmis tanssimaan yöhön asti, mutta ei etsinyt mitään. Ja silti – siinä hän seisoi, keskellä väkijoukkoa, kun Crista katsoi häntä kuin olisi nähnyt hänet ennenkin unissaan. Hänen silmänsä olivat tummat ja kirkkaat kuin samettinen yö, ja huulet kaartuivat keimailevaan hymyyn, joka tuntui juovuttavalta ilman pisaraakaan alkoholia.
Heidän kehonsa osuivat toisiinsa ensimmäisen kerran lavan edessä, kun DJ nostatti tunnelmaa huippuunsa. Hiki helmeili ohimolla, iho höyrysi päivän kuumuuden jäljiltä ja musiikin sykintä tuntui luissa saakka. Cristan käsi viivähti Tomia vasten – se ei ollut vahinko. Tom katsoi häntä, ja Crista katsoi takaisin, kuin olisi juuri tehnyt päätöksen, jota ei enää peruisi.
He pakenivat väkijoukosta kuin salaliitossa – sanomatta sanaakaan, antaen katseiden ja pienten kosketusten johdattaa. He löysivät tiensä vanhalle huoltotielle lavojen takana, missä korkeaksi kasvanut heinä suojasi heitä uteliailta katseilta. Ilmassa leijui kesäyön makea tuoksu ja kauempaa kuului musiikin syvä jytinä kuin heidän oman salaisen maailmansa sydämenlyönti.
Tom työnsi varovasti Cristan hiukset korvan taakse ja laski kätensä hänen lantiolleen. Hänen sormenpäissään tuntui lämpö, joka ei ollut vain ihon – vaan halun, joka oli kytenyt siitä ensimmäisestä katseesta saakka. Crista nojautui häntä vasten, ja heidän hengityksensä sekoittuivat. Suudelma ei ollut arka eikä pyydellyt anteeksi – se oli hidas, tutkimaan pyrkivä, täynnä odotusta ja jännitettä, joka sai ilman väreilemään heidän ympärillään.
Crista laski kätensä Tomia vasten, kuin olisi halunnut painaa muistiin jokaisen kohdan, johon koski. Tomin huulet eksyivät hänen kaulalleen, ja kun Crista sulki silmänsä, maailma tuntui pysähtyvän. Vain heinän lempeä kahina, kaukainen musiikki ja heidän hengityksensä rikkomassa hiljaisuutta.
He eivät kiirehtineet – siinä oli jotain kiihkeän hallittua, kuin he olisivat halunneet tallentaa jokaisen sekunnin ihoonsa. Jokainen sormen liike, huulten hyväily ja vartaloiden yhteen sulautuminen oli kuin tanssia, jossa ei ollut koreografiaa – vain tunne, rytmi ja halu, joka kumpusi niin syvältä, että se sai maan tuntumaan kevyemmältä jalkojen alla.
