Yön polku
Ilma oli raikas, ja yön varjojen alla lenkkipolku kiemurteli puiden lomassa. Julia juoksi kevyesti hengittäen, keho lämpimänä ja hikisenä. Musiikki humisi kuulokkeissa, mutta silti hän kuuli metsässä jonkun toisen askeleet – raskaat ja voimakkaat, lähestyvät.
Hän vilkaisi sivulleen ja näki miehen juoksevan vierellään.
Pitkä. Tummat hiukset. Kapeat lanteet ja tiukka, hikinen t-paita, joka paljasti hänen lihaksikkaan vartalonsa jokaisen liikkeen. Heidän katseensa kohtasivat.
Mies hymyili, hidas ja tietäväinen hymy, joka sai Julian pulssin kiihtymään – eikä se johtunut juoksusta. Hän otti kuulokkeet pois.
"Yöhölkkä?" mies kysyi matalalla äänellä.
Julia nyökkäsi. "Pidän hiljaisuudesta."
Mies kohotti kulmiaan. "Mutta pidätkö yksinäisyydestä?" Julia ei vastannut.
He juoksivat hetken rinnakkain, hengitykset synkronoituina, kehonsa lämpiminä. Miehen hajuvesi sekoittui hien ja metsän tuoksuun, ja Julian vatsanpohjassa läikähti jännitys.
Mies hidasti. Julia teki samoin. He pysähtyivät syrjäiselle aukealle, missä kuunvalo siivilöityi puiden lomasta. Mies katseli häntä pitkään, arvioiden.
"Haluan tietää, miltä tunnet," hän sanoi hiljaa. Julia nielaisi.
Ja sitten, ilman varoitusta, mies tarttui häntä vyötäisiltä ja painoi hänet puunrunkoa vasten. Hänen kätensä liukuivat Julian lantioille, alas reisiä pitkin, palaten sitten hitaasti ylöspäin.
"Sinun täytyy vain sanoa ei, jos et halua tätä," mies kuiskasi, huulet Julian kaulaa vasten. Mutta Julia ei sanonut mitään. Hänen kehonsa oli jo antanut vastauksensa. Miehen käsi nousi hitaasti ylös Julian reiden sisäpintaa, sormet jättäen kuuman jäljen iholle. Hän painautui lähemmäs, ja Julia tunsi hänen erektionsa juoksuhousujen läpi.
Julian hengitys katkesi, kun miehen sormet löysivät tiensä tiukan juoksushortsien alle.
Hän puristi Julian reittä, hyväili häntä sormillaan, ja Julia painoi päänsä miehen olkapäätä vasten, yrittäen olla voihkaisematta liian kovaa. Mies veti shortsit sivuun ja painoi sormensa häntä vasten – kiusoittelevasti, kokeilevasti.
"Sinä olet niin märkä," hän kuiskasi. Julia haukkoi henkeään, ja hänen polvensa heikkenivät.
Sitten mies kyykistyi hänen eteensä. Hänen kätensä pitelivät Julian lanteita tiukasti paikoillaan, kun hänen kielensä liukui kostean ihon yli, vieden Julian tunteiden rajamaille. Julia puristi silmänsä kiinni.
Tästä metsästä hän ei palaisi entisellään.
