Illallisen suloiset synnit
Ravintolan kynttilät lepattivat hennosti ilmavirrassa, ja lasien kilinä sekoittui hillittyyn taustamusiikkiin. Julia istui pöydässä, mekko sileänä reisiään vasten, ja pyöritteli viinilasia sormissaan. Tim istui häntä vastapäätä, solmio hieman löysättynä, katseessa vaarallinen pilke.
"Sinä olet kaunis tänä iltana," hän sanoi, äänessään samettinen pehmeys, joka sai Julian niskavillat nousemaan.
"Ja sinä olet liian hyvä valehtelemaan," Julia vastasi ja hymyili. Hän tiesi, ettei hän näyttänyt erilaiselta kuin muulloinkaan, mutta Timin tapa katsoa häntä teki hänestä hetkessä halutumman, hehkuvamman. Hänen katseensa siirtyi Timin sormiin – pitkiin, voimakkaisiin. Sormiin, jotka hän oli tuntenut kehollaan lukemattomia kertoja. Ja jotka hän halusi tuntea nytkin.
Kun tarjoilija laski lautaset pöytään, Tim kumartui lähemmäs.
"Otatko haasteen vastaan?" hän kuiskasi, ääni täynnä lupauksia. Julia nosti kulmiaan.
"Minkä haasteen?" Tim hymyili.
"Haluan koskea sinua. Tässä. Pöydän alla. Ilman, että kukaan huomaa."
Julian hengitys kiihtyi, ja hän puristi reisiään yhteen.
"Tämä on julkinen paikka," hän sanoi matalasti.
"Juuri siksi se on niin jännittävää."
Julia ei sanonut mitään. Hän vain veti syvään henkeä ja siemaisi viiniään. Tim katsoi häntä odottavasti. Ja sitten, hitaasti, Julia avasi jalkansa.
Tim nojautui taaksepäin tuolissaan, tyytyväinen katseessaan. Hänen kätensä katosi pöydän alle.
Julian hengitys pysähtyi, kun Timin sormet liukuivat reidelle. Hitaasti. Ylös ja alas, kuin hän olisi tahallaan halunnut piinata. Julia nosti haarukkansa, mutta hänen sormensa tärisivät.
"Mitä sinä aiot tehdä minulle?" hän kysyi, ääni värähtäen. Tim vei viinilasin huulilleen ja hymyili.
"Kaikki riippuu siitä, kuinka hiljaa pystyt pysymään." Julian iho kihelmöi, ja hänen sisimpänsä syttyi tuleen.
Hän tunsi, kuinka Timin sormet nousivat korkeammalle. Reiden sisäpinta. Vielä ylemmäs. Kankaan reunalle.
Tim hipaisi varovasti hänen pikkuhousujensa lämmintä kosteutta, ja Julia puri huultaan. Hänen sormenpäänsä liikkuivat kiusoittelevasti, hädin tuskin koskettaen. Julia tarttui pöydän reunaan.
"Syö ruokasi, Julia," Tim kuiskasi. Mutta Julia ei pystynyt.
Hän nojautui eteenpäin ja puristi reisiään Timin kättä vasten, kerjäten enemmän. Tim nautti hänen piinastaan. Hän painoi peukalonsa kevyesti Julian kankaiden verhoamalle herkälle kohoumalle, ja Julia vavahti. Silloin tarjoilija saapui.
"Maistuuko ruoka?" tämä kysyi kohteliaasti.
Julia yritti vastata, mutta hänen äänensä petti. Tim hieraisi häntä peukalollaan. Hän puristi silmänsä kiinni ja nyökkäsi nopeasti.
"Erinomaista," Tim vastasi rauhallisesti, kuin hänen sormensa eivät olisi juuri sillä hetkellä liukuneet Julian janoiselle iholle. Kun tarjoilija poistui, Tim siirsi tuoliaan lähemmäs.
"Minun täytyy tehdä tämä nopeasti," hän kuiskasi. Sitten hän veti Julian pikkuhousut sivuun ja liu’utti yhden sormen sisään. Julia haukkoi henkeään. Tim liikkui hitaasti. Ulos. Sisään. Ulos. Sisään. Hän ei antanut Julian paeta nautintoa, joka kasvoi jokaisella vedolla, jokaisella piinaavan hitaalla liikkeellä.
"Tuletko sinä?" Tim kysyi.
Julia ei voinut enää pidätellä. Hän antoi aistillisten aaltojen viedä, puristi reisiään ja tunsi, kuinka orgasmi ravisutti häntä. Hän painoi kätensä suunsa eteen ja puri huultaan estääkseen äänen karkaamisen. Hänen kehonsa tärisi.
Tim veti kätensä pois ja vei sormensa huulilleen. Hän maistoi Juliaa, katsoi häntä suoraan silmiin ja hymyili tyytyväisenä.
"Sinun vuorosi hyväillä minua," hän sanoi matalasti. Ja Julia ei aikonut kieltäytyä.
